13 kirousta on Michelle Harrisonin keijutrilogian toinen osa, jatkoa osalle 13 lahjaa.
Punainen menee Keijujenvaltakuntaan etsimään siepattua veljeään ja saadakseen veljensä takaisin, hänen täytyy etsiä rannekorun piilotetut 13 amulettia. Amulettien voima johtaa Punaisen Tanyan ja Fabianin vaarallisiin tilanteisiin ja Fabianin isä Warwick on panttina Keijujenvaltakunnassa, jotta Punainen vielä palaisi.
Tarinan edetessä ehditään kertomaan useitakin lukuja Punaisen menneisyydestä aina vanhempien kuolemasta Jamesin sieppaukseen. Tarina loppuu jotakuinkin aika onnellisesti, joten saa nähdä mitä kolmas osa tuo tullessaan.
Vaikka kirjasta on sanottu, että se on pakko lukea yhdeltä istumalta, en ole täysin samaa mieltä. Alku on vähän tylsähkö, jos perheriita ja autokolari ei oikein innosta ja jännittävät ja koukuttavat jutut löytyy vasta kun on edetty yli puolenvälin. Vaikka Punaisen - Rowan Fox - menneisyys saattaakin toisinaan olla hieman tylsähköä, se selkeyttää silti tosi paljon ja on musta ihan olennainen osa tarinaa.
Alussa kirja on kirjoitettu siten, että välillä mennään Punaisen ja Warwickin matkassa, toisinaan Tanyan ja Fabianin, ja välillä taas vähän menneisyydessä. Jossain vaiheessa Punaisen matka yhtyy Tanyan ja Fabianin kanssa ja amulettien etsiminen alkaa.
Amulettien etsintä on alussa hieman salapoliisimaista, mutta käänteet ja paljastukset takaa hyvät lukuhetket kirjan puolesta välistä loppuun asti. Ja vaikkei kaikki mene täysin suunnitelmien mukaan, sukulaisuussuhteet menee uusiksi, Punainen löytää todellisen minänsä ja uusia ihmisiä tulee mukaan kuvioihin. Myös historiaan sijoittuvat palaset liittyvät yhdeksi verkostoksi, mikä lisää mielenkiintoa.
Kirja on parempi kun edellinen, mutta säilyttää silti taianomaisen verhon yllään, joka luo kirjalle ominaisen tunteen. Luettava kirja siis. ; ))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti