lauantai 8. syyskuuta 2012

Helsingin alla - Maria Turtschaninoff



Oon nyt lukenu aika urakalla näitä kotimaisia ja Suomeen sijottuvia kirjoja, joten tää on teemaan aika sopiva.
Kirja kertoo maanalaisesta maailmasta, Alistadista, jossa asuu peikkoja ja noitia ja haltioita, ja jonne Metsästäjä on satoja vuosia sitten vanginnu veden ja tulen ympäröimään torniin pahan. Metsästäjästä tuli Vartija sen vangittua pahan ja siitä asti sen suku on vartioinu tota henkeä, ettei se pääse tuhoomaan maailmaa. Tähän Vartija sukuun kuuluvat osaa muuttuu varjoksi, niin kun myös päähenkilö Alva, jolla ei oo aluks tietookaan, että kuuluu oikeesti tonne Alistadiin ja on myös Vartija.

Kirjan alku oli aika masentava. Ja masentava siks, koska pari ekaa lukua kuvaili kahta nuorta, jotka molemmat vaikutti tylsiltä ja syrjäytyneiltä ihmisiltä, joilla ei oikeestaan oo kauheen mielenkiintonen elämä. Toinen päähenkilö Joel oli aluks ehkä vähän persoonallisempi, mutta Joelin ja sen kaverin keskustelut aluks vaikutti musta aika jäykiltä.

Onneks tarina lähti siitä sitten rullaamaan ja henkilöhahmotkin muuttu paljon luonnollisimmaks ja niille muodostu oma persoona tarinan kehittyessä. Kerrontatyyli ei ehkä ollu mulle just ominainen, ja hirveen yksityiskohtanen kertominen joka ikisestä liikkeestä alko vähän puuduttaa jossain osissa tarinaa. Esimerkiks, kun ne vaikka valmisti ittelleen jotain voileipiä, niin sitä kuvailtiin hirmu tarkkaan ja miten se sitten laitto sen suodatinpussin sinne kahvinkeittimeen ja kahviporot perään ja sitten sulki sen ja paino nappulaa ja kahvi alkoi porista ja hän istahti tuolille.
Musta tollaset kohat ois voinu lyhentää ihan jo ton tarpeettomuuden kannalta pariin ytimekkääseen lauseeseen.

Vaikka tarina ei mitään hirveen suuria tunteita mussa herättänykään, tarinan rakenne oli ihan kohdallaan.
Alun jälkeen tarinassa oli käänteitä ja tunteita, jotka piti mielenkiinnon yllä. Ihan luettava kirja, vaikkei nyt ton kirjailijan paras teos oliskaan. : ))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti